Liian lyhyet lahkeet ja muita arjen ahdistuksia

Luulin ajautuneeni kirjojen lukemisen villiin viidakkoon, mutta yhtäkkiä putkahdinkin takaisin kaupungin kulmille ja arkipäiväisempään ympäristöön. Ensimmäisellä tiiviillä työviikolla sekä tulevalla muutolla saattaa olla näppinsä pelissä.
Taiteesta nauttiminen, eskapismi ja esteettisyyden etsiminen ovat silti osa jokaista päivääni. Huomaan kiinnittäväni huomiota pieniin kauniisiin tai mielenkiintoa herättäviin yksityiskohtiin ihan missä kohteessa vain. Katselen vaikka erikoisen värisiä puluja, tietyn graffitimaalaajan allekirjoituksia, talojen arkkitehtuurisia ratkaisuja, mainoksia, ruokia sekä tietenkin ihmisten pukeutumistyylejä.
Kesä on mitä parhain aika bongailla, millaisissa malleissa itse kukin viihtyy. Näkee hyvin kuosit ja materiaalit ilman, että ne hautautuvat puolen metrin paksuisiin untuvatakkeihin.
Tässä kohtaa arvaatte varmaankin, mihin aiheeni on ajautumassa.
Kesässä nimittäin on juuri se huono puoli, että toisinaan niitä vaatteita on aivan liian vähän. Tällöin esteettinen kokemus kärsii väistämättäkin. Minä kun en liiemmin nauti siitä, miten paljaat pakaranpuolikkaat loistavat liian lyhyiden shortsien seurana, tai miten hädintuskin peitetyt tissit tutisevat kävelyn tahdissa. Sillä ei ole väliä, minkä kokoinen tai näköinen olet, osittainen alastomuus ei pue ketään. Ei keskellä kaupunkia. Tänään istuimme vallan hyväntuulisina kahvilassa viettämässä iltaa, kun viereiselle kassalle pyörähti pari tyttöä, joista toinen näytti korkeintaan 15-vuotiaalta. Pöksyjen malli oli samanlainen kuin useimmilla ihmisillä alushousuissa. Teki mieleni kääntyä ympäri ja kysäistä, olivatko vaatteet unohtuneet kotiin vai mikä oli tämä pakko tuulettaa takapuolta.
Sen lisäksi, etten halua nähdä mielestäni intiimiksi lueteltavia ihmiskehon osia julkisilla paikoilla (uimarantaa emme laske), en myöskään usko, että tuollainen pukeutuminen on kovin turvallista. Kas kun kaduilla liikkuu paljon niitäkin, joiden mielestä vaatteista vapaat kinkut ja kankut merkitsevät lupaa tehdä lähempää tuttavuutta. Tietenkään tällaista lupaa ei kenelläkään oikeasti ole, eikä kenenkään pitäisi toiseen koskea, ellei tällaista ole suorilla sanoilla sallittu. Kuitenkaan kukaan ei voi kieltää, etteikö noin minimaalinen pukeutuminen provosoisi monia.

Lisäksi näimme bussipysäkillä naisen, jonka iho oli lähinnä koirankakan ruskea. Se oli liian hyvä esimerkki siitä, milloin auringonpalvonta (tai solariumissa vierailu) menee överiksi.
Neuvoisin myös jättämään crocsit kotiin ja käymään tasaisin väliajoin suihkussa. Erityisesti jälkimmäinen aiheuttaa kaikenlaisia kohtauksia hellepäivinä lähiliikenteen busseissa, ruokakaupoissa ja ravintoloissa, mutta itse saan kyllä crocseistakin jonkin tason pahoinvointia.
Peskää paikkanne, parturoikaa pahimmat pehkonne ja piilottakaa pakaranne, sillä pärjää pitkälle - ja kaupunki näyttää jälleen hiukan kukkeammalta meille jokapäivän esteetikoille.


Tämän kukkahattutäteilyn jälkeen palaan hyvin mielin uuden kämpän sisustuksen suunnitteluun. Siinä jos missä voi toteuttaa itseään!