Oli pitkä matka tämän romaanin bongaamisesta sen ostamiseen ja lopulta lukemiseen. Jo ensimmäisellä kerralla, kun kuulin Yösirkuksesta, päätin, että tämä täytyy lukea. Ympäri nettiä sitä kehuivat niin monet. Kun oli alennusmyyntihuuma, huomasin pokkarin olemassaolon ja nappasin ostoskoriini. Ja sitten jonain kauniina kirjanhimoisena iltana tässä taannoin otin teoksen käteeni ja aloin lukea. Minulla on siis romaanin alkuperäiskielinen versio. Harvemmin minulle on väliä, luenko suomeksi vai englanniksi, ellen ole erityisen kiintynyt ulkomaalaisen kirjailijan tyyliin (kuten vaikkapa Anne Ricen kohdalla), tai ellei tiettyjä teoksia ole mahdotonta löytää suomennettuna (kuten Kelley Armstrongia). Olen iloinen, että luin Yösirkuksen englanniksi, sillä vaikka Morgensternin kieli on kepeää ja helppoa, se on myös erittäin kaunista ja inspiroivaa - niin kuin oli koko tarinakin.
Romaani keskittyy maagiseen sirkukseen, joka ilmestyy kaupungin laidalle hiljaa ja avautuu auringon laskiessa. Telttoja on kymmeniä ja taas kymmeniä, kaikki on mustavalkoista ja lumottua, uskomatonta ja hypnotisoivaa. Portit sulkeutuvat aamunkoitteessa jättäen ihmiset kaipaamaan vain lisää.
Kirjan kertoja vaihtelee useasta eri päähenkilöstä yleiseen nimettömään kertojaan, joka puhuttelee suoraan lukijaa. Ratkaisu tarjoaa erilaisia näkökulmia sirkuksen ja siihen kietoutuvien henkilöiden elämään, mikä pitää mielenkiintoa yllä. Hahmot ovat uskottavia ja ymmärrettäviä, sain jokaisesta otteen. Juonen pääkuvio pyörii kahden kilpailevan maagikon ja heidän välilleen syttyvän suhteen ympärillä, mutta niin monet muutkin osat kietoutuvat tähän kuvioon luoden kokonaisvaltaisen, kiintoisan kertomuksen.
Tarinassa on makuuni juuri sopivasti romantiikkaa, tragediaa, taikuutta ja historiaa (tapahtuvat pyörivät 1800-luvulta nykyaikaan). Tavallisesti olen sellainen yksityiskohtien perään parkuja, mutta nyt minua ei häirinnyt, vaikka taioista ei paljastettu liikoja, sillä yksityiskohtaista kuvailua sirkuksen ihmeellisyyksistä, ihanista vaatteista, tunteista ja kaikesta muusta oli aivan riittämiin, ja ripaus salaperäisyyttä taikomisen suhteen oli vain kuin piste iin päällä.
Sirkus tuntuu olevan monille aika inspiroiva aihe, josta ammentaa yhtä sun toista jutunjuurta, mutta silti en muista, että olisin ennen Yösirkusta lukenut yhtäkään näin hyvin sirkukseen sijoittuvaa romaania. Kaikenkaikkiaan tässä oli kaikkia niitä elementtejä, joita kirjalta kaipaan, ja tunnen taas, miten hinku luomiseen alkaa kutittaa sormenpäitä.
Kirjoittamiseen löytää kyllä aikaa, jos sitä tarpeeksi rakastaa.
Yösirkuksen lukemisesta pomppasin suoraan Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin trilogian ensimmäiseen osaan, Vitsaukseen. Siinä yhdistyvät maailmaa uhkaava epidemia ja vampyyrit kutkuttavin kauhuelementein. Hitto että olen innoissani tästäkin. Luulen, että ryntään pian ostamaan toisen ja kolmannenkin osan, sikäli mikäli pennoseni riittävät pokkarihintoihin. Palkkapäivänä voi hemmotella itseään kirjallisuudella, eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti