Sain kirjastosta lainaamani romaanin eli Mia Vänskän Mustan Kuun luettua jo noin viikko sitten, mutta kohtuullisen sitkeä flunssa sai jättämään bloginkirjoitusaikeet kerran jos toisenkin.
Kuten syyspöpönkin ajoitus oli kurja, niin oli myös päätökseni lukea tämä teos kolmen juoneltaan varsin eeppisen kirjan jälkeen. Niin Night Circus, Vitsaus kuin Mustan Tikarin Veljeskunta -kirjatkin ovat ulkomaalaisia tai monikansallisia ja niiden tapahtumat vaikuttivat hyvinkin laajaan yhteisöön tai jopa koko maailmaan.
Sitten sitä hyppää juttuun, jossa on muutama hassu suomalainen jossain metsän keskellä. Alkuasetelma oli siis varsin kehno. En muista, koska mulle olisi yhtä pahasti käynyt näin, ettei vain olisi pitänyt lukea jotain tietyssä kohtaa. Olen yleensä aika tarkka siitä, millaisella fiiliksellä tekee mitäkin mieli lukea. Jos ei huvita lukea fantasiaa, niin silloin en saa siitä mitään irti. Jos ei haluta lukea realistista, niin on ihan turha lukea jotain tosielämään sopivaa, koska se tuntuu tappavan tylsältä.Tämä oli kuitenkin piilevän huono yhdistelmä, sillä aloitin lukemaan ihan mielelläni. Tykkäsin tosiaan Vänskän ensimmäisestä julkaisusta, Saattajasta. Se on sopivan kauhupainoitteista ja yliluonnollista, mutta hahmot ja ympäristöt ovat maanläheisiä.
Nyt erityisesti tämä maanläheisyys ärsytti, suomalaiset tuntuivat suorastaan junteilta, tapahtumat liian suorilta ja itsestäänselviltä. Hahmot jäivät ohuiksi ja yksiulotteisiksi. Kirja olisi voinut olla pidempi ja tarkastelu pelottaviin, selittämättömiin asioihin olisi voinut mennä syvemmälle. Ensin henkilöiden elämään keskityttiin ja sitten niistä päästettiin noin vain irti, kaikki loppui tyhjän päälle.
En silti sanoisi, että romaani oli huono. Ajoitukseni vain oli, ja kriittinen silmäni kiikaroi epäkohtia kuin lintubongari harvinaista kuikkaa.
Musta Kuu siis kertoo erillisistä ihmisryhmistä, jotka saapuvat jonnekin Keski-Suomen perukoille mökkeilemään. He ovat varsin eristyksissä muusta maailmasta, ja jo alusta alkaen metsässä on jotain outoa - aivan kuin se hengittäisi. Luonnosta löytyy mustia perhosia, joita kukaan ei ole nähnyt muualla. Alueella on myös synkkiä menneisyyksiä murhajutuista, ja metsän keskeltä löytyy ikivanha uhrikivi. Jos jännitys, kauhu ja asteittainen yliluonnollisuus inspaavat ja haluaa lukea jotain suomalaista, mutta kuitenkin melkolailla kevyttä, Vänskä on ihan makoisa vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti