Laiskuus ja ennakkoluulo

Luulen, että otsikon kaksi syntiä ovat ne suurimmat, joihin syyllistyn tämän blogin suhteen. Ensin en vain saa aikaiseksi, ja sitten luulen, että mun pitäis saada tiristettyä tänne jotain merkittävää syvällistä, mieluusti myös filosofista pohdiskelua.
Turha yrittää. Eikä kukaan oikeasti edes odota sellaista.

Otsikosta päästään myös aasinsiltaa pitkin kirjaan, jonka sain viimeisimmäksi luettua, nimittäin Jane Austenin kirjoittamaan klassikkoon nimeltä Ylpeys ja Ennakkoluulo. Aloin hinkua tätä nimenomaista painosta ihanan ulkoasun takia, mutta myös uusi käännös ja sisältö itsessään kiinnostivat. Olen kyllä nähnyt elokuvaversioita useammankin kerran, joten koin, että pitäähän se alkuperäinenkin käydä läpi.

En pettynyt, mutta alkuun pääseminen oli jälleen kerran hankalaa. En syytä tästä itse romaania, vaan omaa keskittymiskyvyttömyyttäni. Lopulta kuitenkin koukutuin niin, että ahmin kirjaa monien vuosien takaa tuttuun tyyliin.

Herra Bennet on paras. 

Jotenkin tuntuu, että on kahlannut juonen vuosien varrella sen verran monta kertaa läpi, että olen melko sanaton? Varmaankin suurin vaikutus, jonka kirja minussa sai aikaan, oli "onneksi naisen asema ei ole enää samanlainen". Toisaalta mietin, että olisihan se hauskaa, jos kaikki arvostaisivat yli kaiken sitä, että olisit hyvä lukemaan, soittamaan, laulamaan ja keskustelemaan, koska tällaiset jäävät nykyään aika aliarvostetuiksi ja "harrastuksiksi", mutta se, että suurin päänmäärä olisi naimisiinmeno... Jos ei nyt kuitenkaan. Puhumattakaan työelämän puuttumisesta.

Koen myös tarvetta esitellä rakkaimman kirjanmerkkini, jonka ostin itse joskus männävuosina Rauman Mustan pitsin yöstä.

Ylpeyden ja Ennakkoluulon jälkeen siirryin Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä -romaaniin, joka on siis vielä vaiheessa. Sen osaan jo sanoa, että vanhan Helsingin kartan kyylääminen on mielenkiintoista.

Sitten tulikin postilta saapumisilmoitus Adlibriksen paketista, ja tiesin täsmälleen, mitä sieltä löytyisi... Ansaitsin vaihteeksi outoja katseita kaupungilla, kun halailin pahvilaatikkoa ja hoin itsekseni "kirjoja, kirjoja, kirjoja!" 

Oon melkein liian innoissani näistä kaikista. Ylärivissa on vasemmalta oikealle Juha Hurmeen Hullu, Ransom Riggsin Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille sekä Johanna Sinisalon Auringon Ydin. Alarivissä jatko-osia jo omistamilleni opuksille, eli Danielle Trussonin Enkelikaupunki ja J.R. Wardin Kuningas.
Näiden lukemista odotellessa!